Esiopetus on kuusivuotiaan lapsen elämässä tärkeä kasvamisen ajanjakso. Uusia taitoja opitaan leikkimällä, liikkumalla, kokeilemalla ja tutkimalla. Vuorovaikutustaidot karttuvat toisten lasten ja aikuisten kanssa.
Äidinkieli ja satujen rikas maailma, kuvallisen ilmaisun ja kädentaitojen monenlaiset muodot, musiikki ja teatterileikit sekä liikunta niin sisällä kuin lähiympäristössäkin tarjoavat lapsille paljon mahdollisuuksia oppia uutta ja saada positiivisia kokemuksia yhdessä. Vähitellen kehittyvät lukemisen ja kirjoittamisen valmiudet. Myös matemaattista ajattelua – mittaamista ja luokittelua, vertailua sekä numeroiden tuntemista – harjoitellaan. Arkisista tilanteista, kuten ruokailusta ja pukeutumisesta selviäminen sekä itsestä ja toisista huolehtiminen, ovat tärkeitä esioppilaan taitoja, joita harjoitellaan aikuisen tuella.
Lasten osallisuus huomioidaan kaikessa toiminnan suunnittelussa. Lasten toiveita ja ajatuksia kuunnellaan ja heidän kanssaan keskustellaan. Esiopetuksen toiminta suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan yhdessä lasten, huoltajien ja esiopetuksen henkilöstön kanssa. Jokainen lapsi saa tuntea olevansa ainutkertainen ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Tarvittaessa myös erityisvarhaiskasvatuksen tukea on saatavilla.
Esiopetusikäinen lapsi alkaa olla monessa asiassa itsenäinen. Lapsi voi jo näyttää isolta, mutta hän tarvitsee yhä päivittäistä huolenpitoa ja hellyyttä. Lapsi kaipaa vanhemmilta rohkaisua sekä kiitosta ja onnistumisten huomioimista yrittämisestään. Esiopetusikäinen on innokas oppimaan uutta ja hän nauttii asioiden pohdiskelemisesta ja oivaltamisesta.
Yhteiset luku- ja tarinointihetket, kävelyretket, lapsen omat pienet kotiaskareet ja vanhempi, jolla on aikaa pysähtyä kuuntelemaan lapsen ajatuksia ja kysymyksiä, tuovat kaikki ”isolle pienelle eskarilaiselle” sitä varmuutta, joka auttaa häntä selviytymään esiopetuksen haasteista uusien kavereiden ja aikuisten kanssa. 6-vuotiaan lapsen maailma alkaa kasvaa, mutta koti ja oma perhe ovat vielä sen turvallinen keskiö.