Vuoden 2024 Eeva Joenpelto -palkinnon saa Maria Turtschaninoffin teos Suomaa (Arvejord, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom). Lue lisää valintaperusteista.
Eeva Joenpelto -palkinnon vuoden 2024 seitsemän ehdokasteosta on valittu. Valituissa teoksissa painotettiin psykologisesti tarkkanäköistä, elävää ja syväluotaavaa ihmiskuvausta. Lisäksi teoksissa tarkastellaan ansiokkaalla ja kielellisesti vaikuttavalla tavalla identiteetin, juurien ja paikallisuuden kosketuspintoja.
Vuoden 2024 Eeva Joenpelto -palkinnon ehdokasteokset ovat:
Juhani Brander: Amerikka (WSOY)
Mooses Mentula: Toiviokoski (WSOY)
Karoliina Niskanen: Muamo (Bazar)
Aki Ollikainen: Kristuksen toinen tuleminen (Siltala)
Anna Soudakova: Varjele varjoani (Atena)
Maria Turtschaninoff: Suomaa (Tammi, Förlaget)
Anne Vuori-Kemilä: Maahan viilletty raja (Karisto)
Juhani Branderin sodanjälkeiseen Turun saaristoon sijoittuva omaääninen romaani Amerikka on kieleltään hiottu, runollinen ja paikoin riemastuttavan hervoton. Maagiseen realismiin kurkottavat tapahtumat kuvataan koskettavasti ja uskottavasti isoäidin kasvattaman pienen pojan näkökulmasta. Saariston asukkaiden omalakinen yhteisö ja sen perimmäinen eloonjäämisen eetos on kuvattu upeasti toden ja mielikuvituksen ilmavana vuoropuheluna. Sykähdyttävä, mieleenpainuva teos, joka tulee uniin.
Mooses Mentulan Toiviokoski jatkaa vahvasti suomalaisen työläis- ja työntekoromaanin perinteitä vahvalla jälleenrakentamisen ajan kuvauksella, joka sijoittuu kuvitteelliseen mutta hyvin tyypilliseen paperitehdaskaupunkiin. Miten päästä sisään uuteen yhteisöön ja ottaa paikkansa luokkanousun jälkeen? Sotainvaliditeetti ja lääkeriippuvuus, traumojen täydellinen hoitamattomuus ja yhteiskunnan turvaverkkojen olemattomuus ovat romaanin raadollisen rehellisesti käsiteltyjä teemoja.
Karoliina Niskanen käsittelee ajankohtaisessa evakkoromaanissaan Muamo vahvasti ihmisen kaipuuta juurilleen sekä kotiseudun ja -kielen merkitystä identiteetille. Laatokan-Karjalan ja Pohjanmaan naiset kohtaavat paikoin rajustikin sodanaikaisissa ankarissa olosuhteissa sekä levottomissa ja latautuneissa tunnelmissa. Karjalan kieli on taidokkaasti ujutettu tuomaan väriä kerrontaan. Raskaiden teemojen vastapainona toimii kiinnostava ja lämmin, jopa lohdullinen henkilökuvaus.
Aki Ollikaisen viimeistelty, tarkka ja vähäeleinen kieli lumoaa tunnistettavan omaäänisessä romaanissa Kristuksen toinen tuleminen. Historiallisen romaanin loppuun asti mietitty rakenne vangitsee lukijan otteeseensa odottamaan, milloin ja miten kaksi kertomuksen tasoa risteävät. Pohjoisen luonnon ja ihmisten mentaliteetin kuvaus on terävää, kirjailijan katse lempeän ymmärtävä ja ote riemastuttavan humoristinen, mutta ei missään nimessä ivallinen.
Anna Soudakovan romaanissa Varjele varjoani kuvataan elävästi ja uskottavasti suomalaisille yleensä vähemmän tuttua elämäntapaa eli inkerinsuomalaisten paluumuuttajien arkea niin sodanjälkeisessä Leningradissa kuin myöhemmin suomalaisessa lähiössä Turun Varissuolla. Soudakova tavoittaa erityisen taitavasti ja koskettavasti toiseuden ja ulkopuolisuuden tuntemukset, joita identiteettinsä säilyttämisen ja häivyttämisen paineiden ristiaallokossa kamppailevat juuriltaan reväistyt ihmiset kokevat.
Maria Turtschaninoffin taiten rakennettu episodiromaani Suomaa (Arvejord, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom) kuvaa pohjalaisen Nevabackan tilan historian ja asukkaiden kautta, miten suomalaiset ja ihmiset ylipäätään ovat olleet tiukasti sidoksissa myyttiseen ja reaalimaailman luontoon ja sen kiertokulkuun, miten tämä yhteys on välillä ollut kadoksissa mutta miten se on ehkä mahdollista löytää uudelleen. Erilaisten tyylilajien ja kertojanäänien hallittu vaihtelu ja odottamattomat hyppäykset ajassa pitävät lukijan otteessaan läpi vuosisatojen mittaisen matkan. Romaani koskettaa, lumoaa ja ravitsee lukijan sielua.
Anne Vuori-Kemilän nostalgissävyinen ja elämänmakuinen, osin todellisiin esikuviin perustuva työläisromaani Maahan viilletty raja kuvaa rankkaa satama- ja sahatyötä naistyöläisten näkökulmasta tuoden siten uutta raikasta sävyä perinteiseen työnteon kuvaukseen ja tarinaan suomalaisesta työstä. Työläisnaisten raskaat kohtalot tuntuvat ympäristön ja olosuhteiden ennalta sanelemilta yksilöiden pyristelystä ja pyrinnöistä huolimatta. Romaani on myös kielellisesti ja rakenteen osalta onnistunut, viimeistelty kokonaisuus.