Skididialogi toi oppilaat ja aikuiset yhteen keskustelemaan puhelimen käytöstä koulussa

Lohjalla perusopetuksen oppilaita ja koulujen aikuisia kolmelta koulualueelta (Mäntynummi, Laurentius, Etelä-Lohja, jossa mukana myös ruotsinkieliset koulut), kokoontui 9.10. kolmeen dialogiin keskustelemaan puhelinten roolista koulun arjessa.

Keskustelussa käytettiin menetelmänä skididialogia. Skididialogi on Lahdessa kehitetty, Erätauko-keskusteluun pohjautuva, lapsille ja nuorille suunnattu rakentavan keskustelun malli. Skididialogi kokoaa lapset, nuoret ja heidän parissaan toimivat aikuiset tasavertaisina rakentamaan yhteistä ymmärrystä.

Dialogeissa pohdittiin myös, kuinka lapset ja aikuiset koulussa voivat rakentaa toimintakulttuuria, jossa puhelimet ja muut älylaitteet eivät ole häiriöksi vaan edistävät oppimista ja tukevat positiivista kulttuuria.

Dialogiin osallistujille puhelin oli viestintäväline, viihdyttäjä ja arjen helpottaja. Se auttaa yhteydenpidossa perheeseen ja kavereihin. Puhelin tarjoaa mahdollisuuden musiikin kuunteluun, videoiden katseluun ja pelaamiseen. Puhelin toimii myös tiedonhakukanavana ja herätyskellona.

Eri ikäryhmien tarpeet puhelimen käytölle kouluarjessa eroavat monin tavoin toisistaan

Puhelinten käyttö on rajoitettua koulupäivän aikana. Keskusteluissa tuli esiin ero alaluokkien ja yläluokkien välillä puhelimen tarpeellisuudesta kouluarjessa. Dialogiin osallistuja kokivat, että alakouluikäinen ei yleensä tarvitse puhelinta opetustilanteissa, sillä koululla on tarjolla tarvittavat työvälineet. Yläkouluikäiset kokivat, että kouluarkeen liittyy paljon välttämätöntä puhelimen käyttöä. Lukujärjestys ja opetuksen sijainti ilmoitetaan sähköisillä alustoilla, joita oppilaiden tulee seurata. Myös opetukseen liittyviä materiaaleja katsotaan omilla puhelimilla tuntien aikana. Yläkouluikäisten opetuksessa vallitseva toimintakulttuuri velvoittaa oppilaan käyttämään puhelinta koulupäivän aikana.

Erityisesti yläkouluikäisiä pohdituttavat toisten mielipiteet. Oppilaat kuvasivat, kuinka vaikeaa on olla ilman puhelinta välitunneilla, jos kaverit ovat erilaisilla digitaalisilla alustoilla välitunnin aikana. Toisaalta erityisesti yläkouluikäisille puhelin on myös väline löytää toisensa koulussa tuntien jälkeen. Dialogiin osalliset olivat huomanneet, että puhelin voi toimia suojana kiusaamista tai yksinäisyyden kokemusta vastaan.

Dialogiin osallistuneet pohtivat, millaiset käytännöt koulussa kannustaisivat välitunneilla yhteiseen toimintaan ilman puhelimia ja jotka ehkäisevät yksinäisyyttä. Yhteisöllisyyden lisääminen, aikuisten läsnäolon vahvistaminen ja vaihtoehtoisten toimintamahdollisuuksien tarjoaminen olivat keskeisiä teemoja, jotka nousivat esiin keskusteluissa. Ratkaisuiksi esitettiin puhelinvapaita alueita tai välitunteja sekä erilaisten välituntitoimintojen järjestämistä kuten lautapelejä tai ohjattuja liikunta- ja rentoutustuokioita. Keskustelussa tuli esiin myös tukioppilaiden ja koulun aikuisten rooli kohtaavan toimintakulttuurin ja uusien sosiaalisten suhteiden luomisessa. Dialogiin osallistuneet olivat sitä mieltä, että on mahdollista kehittää kouluihin kulttuuria, jossa sosiaalinen vuorovaikutus ja kohtaamiset ilman puhelinta ovat keskiössä.

Dialogi toteutettiin Lohjalla ensimmäistä kertaa ja osallistujilta kerättiin palautetta. Dialogiin osallistuvat kokivat dialogiin osallistumisen positiivisena ja lähes kaikki osallistujat olivat halukkaita osallistumaan dialogimuotoiseen tapahtumaan uudestaan. Osallistujilta kerättiin myös aiheita, joista heidän mielestään on tärkeää keskustella, jotta hyvinvointi ja turvallisuus kouluissa lisääntyy.

Dialogeissa kerätyn tiedon pohjalta Lohjan kaupungin perusopetuksessa kehitetään puhelimen käyttöön liittyviä ohjeistuksia. Jotta dialogimenetelmää voidaan käyttää lasten ja nuorten osallistamiseksi myös tulevaisuudessa, perusopetuksen henkilöstöä pyritään kouluttamaan Erätauko-toimintamalliin ja dialogin periaatteisiin. Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen on myös lapsiystävällisen Lohjan tavoite.