Tässä kahden huoneen ja eteisen asunnossa on asunut pappilan työväkeä, sillä pappilan päärakennuksessa sekä pelloilla, metsissä ja navetassa tarvittiin paljon työntekijöitä. Välillä asunto on ollut monilapsisen perheen koti, toisinaan siinä on asunut samaan aikaan karjakko, navetta-apulainen ja päärakennuksessa palvellut sisäkkö. Nykyisin asuntoon on kalustettu tyypillinen 1950-luvun työläisasunto.
Maaseudulla kartanoissa ja isoilla maatiloilla työväki asui usein maatilalla avioitumiseensa saakka ja saattoi sitten muuttaa omaan kotiinsa kauemmas tai koko perhe asettui asumaan maatilan maille. Välillä saattoi käydä yhtä kätevästi kuin pappilassa, jossa tilanhoitaja nai navetta-apulaisen. Kummatkin jatkoivat pappilan palveluksessa, ja oma koti perustettiin pappilan sivurakennukseen. Vähitellen perhe kasvoi ja lapsilla riitti leikkitovereita, sillä saman ikäisiä tovereita kasvoi myös muissa maatilan perheissä. Maatila oli kokonainen yhteisö, ei vain yhden ydinperheen koti kuten tilanne nykyisin usein on. Samassa pihapiirissä asui useita perheitä, nuoria vasta aikuisen elämäänsä aloittelevia palkollisia, vanhuksia ja pitkään viipyviä kesävieraita tai esimerkiksi naimattomaksi jääneitä sisäruksia tai muita sukulaisia, joiden tulot eivät riittäneet itsenäiseen elämään. Elämä oli sosiaalisesti hyvin rikasta, vaikka asuinolot saattoivat olla meidän silmiimme sangen vaatimattomia.