Suomen orkideoiden kuningattaret -verkkonäyttely

Tutustu kaikkiin Lohjalta varmuudella tavattuihin orkideoihin Lohjan ympäristönsuojelun Suomen orkideoiden kuningattaret -verkkonäyttelyssä.

---

• Harajuuri (Corallorhiza trifida)
• Herttakaksikko (Listera cordata)
• Kirkiruoho (Gymnadenia conopsea)
• Lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine)
• Maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata)
• Pesäjuuri (Neottia nidus-avis)
• Punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata)
• Punavalkku (Cephalanthera rubra)
• Soikkokaksikko (Listera ovata)
• Soikkokämmekkä (Orchis militaris)
• Suoneidonvaippa (Epipactis palustris)
• Suovalkku (Hammarbya paludosa)
• Sääskenvalkku (Malaxis monophyllos)
• Tummaneidonvaippa (Epipactis atrorubens)
• Valkolehdokki (Platanthera bifolia)
• Yövilkka (Goodyera repens)

---

Näyttelyn kuvat on ottanut lohjalainen harrastajavalokuvaaja Veikko Vuorinen. Näyttelyn tekstit ovat lohjalaisten biologien Soili Vuorisen ja Tuija Sohlbergin laatimia. Kuvat avautuvat suuremmiksi klikkaamalla.

Harajuuri (Corallorhiza trifida)

Kuvaus

Harajuuri on yleisimpiä kämmeköitämme, vaikka tuskin kovin moni sitä edes kämmekäksi tunnistaa. Harajuuri on hyvin vaatimattoman näköinen pikkukämmekkä. Lehdettömän varren latvassa on vaaleahuulisten vihertävien kukkien muodostama harvahko kukinto. Nimensä harajuuri on saanut korallimaisesta maansisäisestä juurakoksi muuntuneesta varrestaan.

Levinneisyys ja biologia

Harajuuri kasvaa muun muassa ohutturpeisissa korvissa, lehtomaisissa soistumissa sekä tulvametsissä. Laji on Suomessa varsin yleinen, mutta Lohjalla melko harvinainen. Lohjalla sitä tapaa siellä täällä muun muassa Lohjanharjun liepeiden soistumista sekä rantakosteikoista. (Alkuun)

Herttakaksikko (Listera cordata)

Kuvaus

Herttakaksikko on yleisimpiä, mutta silti suurelle yleisölle lähes tuntemattomimpia kämmeköitä. Herttakaksikko on pienikokoinen, hentorakenteinen, varsin kaunis kämmekkä. Sen erikoiset, alahuuleltaan kaksihaaraiset kukat houkuttelevat pieniä sääskiä pölyttämään. Nimensä laji on saanut verson tyvellä olevan kahden sydämenmuotoisen lehden mukaan.

Levinneisyys ja biologia

Herttakaksikko viihtyy parhaiten varjoisilla ja kosteilla kasvupaikoilla. Lohjalla sen löytää parhaiten soistuneiden kuusikoiden rahkasammallaikuista. Lajilla on Lohjalla vielä useita kymmeniä kasvupaikkoja. Se on kuitenkin alueella melkoisesti harvinaistunut. (Alkuun)

Kirkiruoho (Gymnadenia conopsea)

Kuvaus

Kirkiruoho on vaaleanpunaisine kukkineen hyvin kaunis orkidea. Sen kukissa on hieno tuoksu sekä pitkä kannus, jossa on runsaasti mettä. Kirkiruohoa pölyttävätkin pitkäkärsäiset hyönteiset, joiden kärsä ulottuu kannuksen pohjalla olevaan meteen asti.

Levinneisyys ja biologia

Kirkiruoho on ollut vielä 1800–1900-lukujen vaihteessa yleinen lettojen, rantaniittyjen, ketojen, ahojen ja metsälaidunten kämmekkä. Se on erittäin voimakkaasti harvinaistunut ja viimeisen vuosikymmenen löytöjä Uudenmaan läänistä on enää kymmenkunta. Lohjalla sillä on vain muutama tunnettu esiintymä, joissa yksilömäärätkin ovat verraten pieniä.

Uhanalaisuus

Kirkiruoho on vaarantunut ja rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella ja Ahvenanmaalla. (Alkuun)

Lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine)

Kuvaus

Lehtoneidonvaippa on vaatimattomasta väristään huolimatta varsin näyttävä ja kauniskukkainen kookas orkidea. Sen kukat houkuttelevat runsaahkosti hyönteisiä, etenkin yhdyskunta-ampiaisia. Lehtoneidonvaipan kukan alahuulessa on kuppi, jossa on alkoholipitoista mettä. Meden tarkoitus on huumata pölyttämään tulevat ampiaiset sekä aiheuttaa niille riippuvuus meteen. Näin ahnaat ampiaiset pölyttävät huumaantuneena avoimia kukkia.

Levinneisyys ja biologia

Lehtoneidonvaippa on erityisesti Lohjan seudulla verraten yleinen kämmekkä: kasvupaikkoja on useita kymmeniä ja parhaissa paikoissa on jopa toistasataa yksilöä. Lehtoneidonvaippa suosii valoisia ja kalkkipitoisia kasvupaikkoja, mutta se voi kasvaa myös melko tiheäpuustoisessa metsässä.

Uhanalaisuus

Lehtoneidonvaippa on rauhoitettu koko Suomessa. (Alkuun)

Maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata)

Kuvaus

Maariankämmekkä lienee lähes kaikille jo entuudestaan tuttu kämmekkä. Maariankämmekkä on hyvin monimuotoinen laji. Sen lehdet ovat tummanvihreitä ja runsastäpläisiä. Kukat ovat sinipunaisia värin voimakkuuden vaihdellessa lähes valkoisesta tumman sinipunaiseen. Myös kukan huulen muoto ja liuskaisuus vaihtelevat eri yksilöillä melkoisesti.

Levinneisyys ja biologia

Maariankämmekkä kasvaa kosteissa paikoissa kuten soilla, rantaniityillä ja jopa ojissa. Maariankämmekkä risteytyy verraten helposti joidenkin muiden liuskakämmeköiden (Dactylorhiza sp.) kanssa. Maariankämmekkä on Suomessa varsin yleinen. Lohjallakin sitä on yleisesti erilaisilla kosteilla kasvupaikoilla. (Alkuun)

Pesäjuuri (Neottia nidus-avis)

Kuvaus

Pesäjuuri on varsin erikoisen näköinen, vaaleahko loiskämmekkä. Pesäjuuren runsaslukuisten, ruskehtavien ja kannuksettomien kukkien huuli on alaspäin. Se elää täysin juurisienensä varassa, sillä sen hyvin vähäinen lehtivihreä ei pysty tuottamaan kasvin tarvitsemaa energiaa. Nimensä pesäjuuri on saanut linnunpesää muistuttavasta juurikimpustaan.

Levinneisyys ja biologia

Pesäjuuri on rauhoitettu kämmekkä, joka kasvaa mieluiten kalkkipitoisissa, multavissa ja runsaskarikkeisissa lehdoissa ja lehtokorvissa, erityisesti pähkinälehdoissa. Lohjan kalkkipitoisissa lehdoissa on poikkeuksellisen runsaasti suuria pesäjuurikasvustoja. Pesäjuuri on Lohjalla tavattu ainakin paristakymmenestä paikasta. Uudellamaalla laji on tavattu viime aikoina vain parista muusta paikasta.

Uhanalaisuus

Pesäjuuri on rauhoitettu koko Suomessa; Uudellamaalla uhanalainen. (Alkuun)

Punakämmekkä (Dactylorhuza incamata)

Kuvaus

Punakämmekkä on varsin näyttävä kämmekkä tiheine kukintoineen. Punakämmekkä muistuttaa varsin paljon maariankämmekkää, mutta sen kukat ovat kuitenkin vaaleanpunaisia tai lähes punaisia, ja lehdet ovat puolestaan täplättömiä, yksivärisen vihreitä. Kukinto on melko tiheä ja runsaskukkainen; huuli on lähes ehyt.

Levinneisyys ja biologia

Punakämmekkä on selvästi maariankämmekkää vaateliaampi. Se kasvaa ravinteisilla ja keskiravinteisilla soilla sekä kosteilla suo- ja rantaniityillä. Lohjan seudulla on vain yksi tunnettu punakämmekkäesiintymä. Se sijaitsee kosteassa maantienojassa kalkkivaikutteisella paikalla.

Uhanalaisuus

Punakämmekkä on vaarantunut ja rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella. (Alkuun)

Punavalkku (Cephalanthera rubra)

Kuvaus

Punavalkun suuret purppuranpunaiset kukat ovat hyvin kauniita – suorastaan liljamaisen koreita. Kukkia pölyttävät muun muassa eräät soukkomehiläiset, jotka luulevat olevansa samaan aikaan kukkivan kurjenkellon kukissa. Punavalkun kukat ovat täysin medettömiä, joten niiden on kurjenkellon medellisiä kukkia matkimalla petkutettava pölyttäjiä kukkiinsa. Mehiläisen silmissä kun kurjenkello ja punavalkku näyttävät lähes samanlaisilta. Punavalkku voi piileskellä sienijuurensa turvin maan alla jopa useita vuosia. Kun olosuhteet muuttuvat sille otollisemmiksi, se työntää jälleen versonsa näkyviin maan pinnalle.

Levinneisyys ja biologia

Punavalkkua tavataan maassamme ainoastaan Kiskon–Lohjan seudulla, jossa se on tunnettu jo viime vuosisadalla. Kaikkiaan punavalkku on tavattu 20 kasvupaikalta Kiskosta (neljältä paikalta), Karjaalta (epävarma), Karjalohjalta, Lohjalta (12 paikalta), Vihdistä ja Kirkkonummelta. Viime vuosina se on nähty kuudessa paikassa (Kiskossa, Lohjalla neljässä paikassa ja Vihdissä). Lohjan kasvupaikat sijaitsevat Lohjanjärveen rajoittuvilla kalkkialueilla. Punavalkku on löydetty erilaisista kuivista ja tuoreista metsistä: runsaskalkkisista kangasmetsistä ja lehdoista mutta myös lehto- ja puolilehtomaisista kangasmetsistä. Punavalkku suosii kalkkia ja etelärinteitä, mutta varsinaisena kalkinvaatijana sitä ei Suomessa voi pitää.

Uhanalaisuus

Punavalkku on rauhoitettu Manner-Suomessa; erityisesti suojeltu, valtakunnallisesti erittäin uhanalainen. (Alkuun)

Soikkokaksikko (Listera ovata)

Kuvaus

Soikkokaksikko on varsin kookas, mutta vihreän värinsä vuoksi lähes huomaamaton kämmekkä. Sen kukissa on kaksihaarainen käärmeenkielimäinen alahuuli, joka toimii siltana ja pölyttäjien astinlautana. Tehokkaimpia pölyttäjiä ovat loispistiäiset, sahapistiäiset ja eräät kuoriaiset. Nimensä soikkokaksikko on saanut varren tyvellä olevan kahden soikeanmuotoisen lehden mukaan.

Levinneisyys ja biologia

Soikkokaksikko viihtyy mieluiten kalkkipitoisissa lehdoissa ja lehtokorvissa. Lohjalla se on poikkeuksellisen runsas ja kasvupaikkoja on useita kymmeniä, mm. kalkkivaikutteisilla kedoilla ja rehevissä lehdoissa.

Uhanalaisuus

Soikkokaksikko on rauhoitettu koko Suomessa. (Alkuun)

Soikkokämmekkä (Orchis militaris)

Kuvaus

Soikkokämmekän tieteellinen lajinimi militaris (= sotilaallinen) sopii sille varsin hyvin. Kun yksittäistä kukkaa katsoo läheltä tarkkaan, siinä voi selvästi erottaa sotilaan osat: kypärä, kasvot, kädet, vartalo ja jalat.

Levinneisyys ja biologia

Soikkokämmekkä löytyi maastamme vasta 1980-luvulla neljästä paikasta kalkkipitoiselta soralta, kustakin 1–2 yksilöä: ensin Paraisilta, sitten parista paikasta Hangosta, Lappeenrannasta ja lopulta Lohjalta vuonna 1989. Kesän 1997 maastokäynti Lohjan esiintymälle yllätti kävijät: soikkokämmekän kasvupaikalla oli jäljellä vain kuoppa. Kämmekkä oli kaivettu pois, kenties jonkun puutarhaan. Tuleva kesä näyttää onko laji hävinnyt Lohjalta kokonaan. Lohjan esiintymässä on ollut vain yksi verso, joka vuodesta toiseen sinnitteli kuivalla kasvupaikallaan maantien penkalla. Tälle paikalle se oli ilmeisesti tullut siementen kaukolevintänä Virosta tai Etelä-Ruotsista.

Uhanalaisuus

Soikkokämmekkä on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu koko Suomessa. (Alkuun)

Suoneidonvaippa (Epipactis palustris)

Kuvaus

Suoneidonvaippa on yksi kauneimmista kämmeköistämme. Sillä on yleisväritykseltään vaalea kukka, jonka puhtaanvalkea, pitsimäinen alahuuli tekee siitä erityisen kauniin. Suoneidonvaipalle on tyypillistä voimakas kasvullinen lisääntyminen. Se leviää hyvin tehokkaasti maanalaisen juurakkonsa avulla muodostaen suuria laikkukasvustoja.

Levinneisyys ja biologia

Suoneidonvaipan kasvupaikkoja ovat yleensä runsaskalkkiset lettosuot ja harvoin kosteat, kalkkipitoiset rantaniityt. Kaikkiaan löytöjä on ainakin runsaalta 60 paikalta. Yli puolet Suomen löytöpaikoista on Ahvenanmaalla ja muut hajallaan Etelä- ja Itä-Suomessa. Uudempia tulokasesiintymiä on Lohjalla, Inkoossa, Espoossa ja Lappeenrannassa. Lohjan ainoa, mutta varsin runsas esiintymä sijaitsee Lohjanjärven rantakosteikossa.

Uhanalaisuus

Suoneidonvaippa on koko Suomessa rauhoitettu; erityisesti suojeltu, valtakunnallisesti uhanalainen, silmällä pidettävä taantunut. (Alkuun)

Suovalkku (Hammarbya paludosa)

Kuvaus

Suovalkku on pienin ja huomaamattomin kämmekkämme. Se on kookkaimmillaankin vain 10 cm. Lisäksi se on väriltään vihreä, joten se hukkuu helposti muuhun kasvillisuuteen. Suovalkun pienet kukat houkuttelevat medellään runsaasti pikkuhyönteisiä. Suovalkku voi lisääntyä myös lehtien kärkiin ja mukulan pinnalle muodostuvien itusilmujen avulla.

Levinneisyys ja biologia

Suovalkku on nevojen ja lettojen rimpireunojen ja välikköpintojen sekä lampien nevareunuksien laji. Se kasvaa erilaisilla keski- ja runsasravinteisilla soilla. Lohjalla sitä tavataan muutamilla soilla – joskin Lohjalla ei enää ole kovin paljon lajille soveltuvia ojittamattomia kasvupaikkoja. Lohjalla suovalkku on ensimmäisen kerran tavattu vuonna 1961 Pohjois-Lohjalta erään pienen lammen maaduntanevalta, missä se vieläkin kasvaa melko runsaana.

Uhanalaisuus

Suovalkku on silmälläpidettävä ja rahoitettu koko Suomessa. (Alkuun)

Sääskenvalkku (Malaxis monophyllos)

Kuvaus

Sääskenvalkku on hyvin hento ja varsin vaatimattoman näköinen pikkukämmekkä. Sääskenvalkun kukinto muodostuu useista pienistä kellanvalkeista kukista. Kukkia käyvät pölyttämässä muun muassa pikkukärpäset ja sääsket, mistä laji lienee saanut nimensäkin. Sääskenvalkun versossa on vain yksi vihreä kasvulehti, joka sijaitsee aivan maan rajassa.

Levinneisyys ja biologia

Sääskenvalkku viihtyy kalkkipitoisilla, kosteilla ja runsasravinteisilla kasvupaikoilla. Suomessa sääskenvalkkua on kasvanut siellä täällä melko harvinaisena kaikkiaan yli 50 kunnassa Etelä-Suomesta Tervolaan, jossa kasvi elää pohjoisella äärirajallaan. Viime vuosikymmeninä kasvi on selvästi taantunut. Nykyään sääskenvalkulta tunnetaan Ahvenanmaalta Jomalasta yksi esiintymä ja eteläisestä ja keskisestä Suomesta toistakymmentä esiintymää. Lohjan ainoa, mutta verraten runsas esiintymä sijaitsee pienen lammen rantakosteikossa.

Uhanalaisuus

Sääskenvalkku on vaarantunut ja rahoitettu koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla; erityisesti suojeltu, valtakunnallisesti uhanalainen, vaarantunut. (Alkuun)

Tummaneidonvaippa (Epipactis atrorubens)

Kuvaus

Tummaneidonvaippa on varsin näyttävä kämmekkä. Se on monivuotinen, usein monivartisina ryhminä kasvava kämmekkä. Sillä on kauniin punaiset vaniljantuoksuiset kukat, jotka houkuttelevat pieniä erakkoampiaisia pölyttämään. Sikiäin on lähes kalju.

Levinneisyys ja biologia

Suomessa kämmekkä on hyvin harvinainen. Eniten sitä on koillismaalla Kuusamossa Pohjois-Karjalan kalkkialueilla ja Sallassa Oulangan kansallispuistossa. Kasvia on löydetty myös tien varsilta Hangosta ja Lohjan Virkkalasta. Lohjan tienvarsiesiintymästä ei tummaneidonvaippaa ole enää löydetty moniin vuosiin. Kesällä 1999 suureksi iloksi Virkkalan keskustan tuntumasta löytyi aivan uusi tummaneidonvaippaesiintymä. Siinä oli useita kymmeniä kukkivia versoja. Tummaneidonvaippa palasi siis jälleen Lohjan kasvistoon. Tummaneidonvaippa on kalkinvaatija. Se viihtyy avoimilla, melko kuivilla ja paahteisilla kasvupaikoilla, kalkkikallioiden rinteillä ja soraikoilla, jopa tien penkereillä sekä kuivissa, katajaisissa metsissä muiden kalkinsuosijoiden seurassa.

Uhanalaisuus

Tummaneidonvaippa on vaarantunut ja rauhoitettu koko Suomessa; valtakunnallisesti uhanalainen, silmälläpidettävä harvinainen. (Alkuun)

Valkolehdokki (Platanthera bifolia)

Kuvaus

Valkolehdokki lienee lähes jokaiselle tuttu kämmekkä jo lapsuudesta. Lehdokin vieno, varsinkin öisin melko voimakas tuoksu houkuttelee pitkäkärsäisiä yöperhosia pölyttämään sen kannuksellisia kukkia.

Levinneisyys ja biologia

Valkolehdokki viihtyy hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla aina kuivasta harjumänniköstä rehevään lehtokorpeen saakka. Valkolehdokki on ollut maassamme aiemmin varsin yleinen laji. Se on kuitenkin paikoin voimakkaasti harvinaistunut ja vaarantunut. Lohjallakin se on ollut melko yleinen. Nykyisin siihen voi törmätä hyvinkin erilaisissa kasvuympäristöissä.

Uhanalaisuus

Valkolehdokki on paikoin vaarantunut ja rahoitettu koko Suomessa rauhoitettu. (Alkuun)

Yövilkka (Goodyera repens)

Kuvaus

Yövilkka on vanhojen havumetsien pikkukämmekkä. Se on ulkonäöltään varsin vaatimaton, eikä sitä edes helposti tunnista kämmekäksi. Yövilkalla on vaalea, toispuolinen terttukukinto sekä muutama pieni suonien kirjavoima lehti aivan verson tyvellä. Yövilkka leviää tehokkaasti sammalikon pinnalla suikertelevan ja haarovan maavartensa avulla.

Levinneisyys ja biologia

Yövilkka kukkii mustikka-aikana. Kostean ja lämpimän kesän jälkeen laji kukkii runsaasti ja muodostaa siemenkodan lähes jokaisesta kukasta. Kuten muidenkin kämmeköiden myös yövilkan siemenet ovat hyvin pieniä. Lohjallakin yövilkkaan on helppo törmätä mustikka-aikaan vaikkapa Lohjanharjun liepeiden varjoisissa ja paksusammaleisissa kuusikoissa. (Alkuun)

Aiheeseen liittyvää: