Lohja (ruotsiksi Lojo) on kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä.
Kunnallishallinto Lohjan kunnassa käynnistyi vuonna 1867.
Lohjan kunnan sisällä toimi vuosina 1911–1925 puoliksi itsehallinnollinen ”Lohjannummi – Lojobacken taajaväkinen yhdyskunta”. Lohjan eli Kiviniemen kylä, Pappilan, Moision ja Ojamon yksinäistilat erotettiin Lohjan kauppalaksi vuoden 1926 alusta. Kauppala muuttui kaupungiksi 1.1.1969.
Reikäleivän mallinen kuntajako kesti Lohjalla 70 vuotta. Lohjan kaupungissa ja Lohjan kunnassa pidettiin kuntien yhdistämistä koskeva kansanäänestys vuonna 1995. Sekä kaupunki että kunta lakkautettiin 1. tammikuuta 1997 ja tilalle perustettiin uusi Lohjan kaupunki.
1.1.2009 Sammatin kunta liittyi Lohjan kaupunkiin. Vastaavasti 1.1. 2013 Lohjan kaupunki, Karjalohjan kunta ja Nummi-Pusulan kunta muodostivat yhdistyneen noin 46 470 asukkaan kaupungin.
Milloin, miten ja missä omena ja Lohja kohtasivat toisensa?
Kaikki alkoi 1530-luvulla Suitian kartanossa, Siuntiossa, kun kartanon isäntä, Etelä-Suomen laamanni Erik Fleming tuotti Tallinnasta omenapuun taimia rakkaaseen puutarhaansa.
Siuntion toinen mahtikartano oli Sjundby, jota hallitsivat Tottit, Henrik ja hänen vaimonsa Sigrid Vaasa – Ruotsin kuninkaantytär. Näiden kahden mahtisuvun välillä oli ollut aina kovaa kilpailua. Kun Suitiassa alettiin popsia oman puutarhan omenia, piti omenapuita saada kiireen vilkkaan myös Sjundbyn puutarhaan. Ja näin tapahtuikin.
Tottit hallitsivat myös silloisen Lohjan merkittävintä suurtilaa, Kirkniemen kartanoa, jonka lähiympäristö oli selvästi soveliaampi omenan kasvatukselle kuin Sjundbyn jyrkkä ja paahteinen rinnemaa. Eipä aikaakaan kun kartanon puutarhurit istuttivat tohkeissaan omenapuun toisensa jälkeen Kirkniemen kalkkipitoiseen ja multavaan maaperään.
Ja kun omenoilla herkuttelu alkoi Kirkniemessä, olivat Lohjan muut suurkartanot tietenkin moisesta kateellisia. Omenapuita piti heidänkin saada, Laakspohjan kartano etunenässä.
Puita istutettiin kovalla tohinalla ympäri Lohjaa ja jo kirkkoherran Iso-Pappilassakin mittailtiin sopivaa omenapuutarhan paikkaa. Kirkon valistustyö sai nyt hetkeksi väistyä tärkeiden omenapuuistutuksien tieltä.
Varakkaat rusthollarit eivät kauaa katselleet vierestä kartanoiden istutusintoa vaan lähtivät kiireesti hekin omenapuiden hakureissuun.
Sitten havahtui vuorostaan Lohjan rahvas. Nämä herkkupuut piti ehdottomasti saada tuottamaan satoaan omien torppiensa nurkille, runsaslukuisten kersakatraidensa iloksi. Piirakoita leivottiin, reseptejä vaihdettiin, siiderin tekoa opeteltiin ja kakarat juoksivat omenavarkaissa selkäsaunankin uhalla.
Näin omenapuista oli tullut vähitellen luonnollinen osa lohjalaista elämänmuotoa, jolla on kuninkaalliset juuret.Oli syntynyt Omenakaupunki.